Valta

Kiitos ja anteeks (taas). Pääs ainaki höyryt pihalle.

Viimeisellä tuomiolla jokikinen peilille tekemäsi naamaliike ruoditaan, ja jollei munaskuusii tästä hiukea sisimmässäsi, saat tuta kurituksen tuleman.

Kun jokin päättyy, tunne on huojentunut. Tuntuu kuin yhtälölle olisi viimein saatu tyydyttävät reunaehdot ja se pistettäisiin muuttolaatikkoon muiden tavaroiden mukana. Näillä alkuarvoilla ja reunaehdoilla minun yhtälöni antaa tämän tuloksen. Olen toteuttanut kymmenenvuotisen aliohjelman todellisuussimulaatiossa.

Kävelen puistossa. Joku on jättänyt maahan sarjakuvalehden. Kannessa lukee: tulevaisuus. Poimin sen ylös ja alan selailemaan sitä. Viimeisellä sivulla on kuva minusta lukemassa lehteä. Sen jälkeen kuva minusta naurahtamassa hajamielisesti. Kuva jossa katselen yksin ympärilleni.

Yhtäkkiä sänky alkoi täristä ja huojua. Tarrasin patjasta kiinni ja koko sänky lensi seinän läpi yötaivaalle. Allani levittäytyi Helsingin öinen valomeri. Sänky teki kiepin Pasilan tornin ympäri ja singahti kolmostielle. Se lensi matalalentoa ja viiletti tiellä olevien autojen ohi. Ihmiset tölläsivät suut ammollaan, lasten tahmaiset kädet ja nenät liimaantuivat takapenkinikkunoihin vilahtaessani ohi. Sitten sänky nousi [...]

Kuin viisi sormea donitsissa.