Valta

Itäkeskuksen ihmisvilinässä

yksin lumipyryssä

Se mitä oli

päätettiin käyttää muurien rakentamiseen

murtautumisen varmistamiseksi

Nuorisotyön perusongelma on sama, kuin kunnallisen työn yleensä. Työntekijöiden palkka ei ole suoraan riippuvainen asiakastyön laadusta. Nykymuodossaan nuorisotyö on vasemmistojäänne, joka tulee loppuunsa muutaman kymmenen vuoden kuluessa – toisaalta samasta syystä koko ihmiskunta saattaa tulla samassa ajassa loppuunsa. Ihan kiva idea, mutta ihmiset ovat liian kehittymättömiä, lyhytnäköisiä ja itsekeskeisiä, että homma toimisi käytännössä. Nyt menen katsomaan peiliin.

Luulen että olet viisaampi kanssani kun en ole tässä.

Mulla on sellanen terve suomalainen isoisältä opittu suhtautuminen alkoholiin, että jos jossain on viinaa, se vedetään. Kuitenkin kaikkiin sääntöihin on olemassa poikkeus, ja niin tähänkin. Kaksi. Ensimmäinen on Intialainen pontikka Feni, joka lojui kaapissa vuoden, ennen kuin hennoin vetää sen viemäristä (aikaisemmin olin hankkinut ko. liuottimella niin sanotun Phil Collins darran). Toinen on vaimoni etelä-Koreasta lahjaksi tuoma riisiviini (lue hiivakilju). Ei vaan maksa vaivaa.

Mimmi toi mulle jallupullon kun pelastin roinat sen kiintolevyltä. Yhdentähden rakkautta ensisilmäyksellä. Mun pitäs siirtyä datamainausbisnekseen. Voisin olla känässä 24/7 ja ptitsat roudais mulle lisää jallua omakätisesti. Yleensä niiltä tulee tenuilusta nenille.

Stasi sosiaalikeskus Satama:

Clouds of Dawn:

Tietämykseni mukaan maailmassa on kaksi pyykinpesukonetta. Molemmat ovat hiiliharjattomia suoravetokoneita. Toinen on Saksan tehtaalla rakennettava Miele. Toinen Ruotsin Varan tehtaassa valmistettava lempinimillä Cylinda, Upo Quattro ja Asko kulkeva vehje. Ugh, olen puhunut.

http://www.washerhelp.co.uk/buying-advice-6.html

(Sivustolla mainittu briteissä nimellä ISE 10 = Varassa tehty kone.)

Kuvittele että olet esimerkiksi appiukon luona ruokapöydässä. Vesilasissa on hieman reunalta nyjähtänyt iittalamerkki. Yrität keksiä jotain tyhjänpäiväistä sanottavaa ja samalla tuijottelet merkkiä, kääntelet lasia niin että huulet eivät osu töhnäiseen merkkiin juodessasi…

Miksi ihmiset jättävät sen tarran lasiin? Onko tarkoituksena jokin aneeminen halu näyttää että “meillä ei mistään ikeamukista juoda”, vai onko taustalla huolimattomuus? Onko juoni vieläkin pirullisempi, ja tarkoitus on testata vieraan, esimerkiksi vävykokelaan, henkistä kanttia punavalkoisen i-merkin edessä. Lopputulos on se, että vieraalle tulee pakonomainen tarve repiä merkki irti ja huutaa! Tämä ei kuitenkaan ole, poikkeustilan julistamista lukuunottamatta, korrektia käytöstä sivistyneessä ruokapöydässä, jossa parhaillaan puhutaan viimekeväisestä Nizzan matkasta. Mitä vieras voi tehdä? Ehkä hieman, huomaamatta, nujertaa isäntäväen puolustusta, ja vaivihkaa nyjertää merkin reunaa. Ehkä se irtoaa seuraavassa astiapesussa. Tällaisessa salakavalassa linnakkeen sisälle kaivautumisessa on kuitenkin harrastettava äärimmäistä varovaisuutta. Katastrofaalisinta nimittäin on, jos merkki irtoaa ja tipahtaa pöytäliinalle. Jäljelle jää nyhäinen liimavana lasinkylkeen. Mitä sitten teet, se on pakko hinkata irti, mutta voitko, ja kaikki… tuijottavat… SINUA!

vanhat pahat tavat

haudasta kaivautuvat

elämäntavat